sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Salaviisasta vittuilua - Polarin Sieppari ja suomalaisen harmauden kauneus

Polarin Sieppari ei onneksi jäänyt pelkästään paikalliseksi suuruudeksi, vaan bändi löysi ymmärtäviä korvia laajemmaltakin säteeltä. Pitkällisen odottelun jälkeen yhtye on nyt saanut väkerrettyä kasaan toisen albuminsa Koisjärven Disko. Vieläpä selvästi debyyttiä Let's Euse paremman, joka sekin ilmestyessään jumittui cd-soittimeen pesään.

Ollaan edelleen tilanteessa, jossa kirjoittaja saattaa taustansa vuoksi olla hieman jäävi yrittäessään väkisin vakuuttaa kanssaihmiset ymmärtämään Siepparin hienous. Siinä missä esikoisalbumilla tutkittiin sielunmaisemaa yhteisen pikkukaupungin kontekstissa, on nyt maantieteellinen perspektiivi laajentunut. Tarkkanäköisyys on silti säilynyt. Esimerkiksi Koijärvi täyteen betonia -kappaleen hienous - ja etenkin sen avauslaini - aukeaa paremmin jos on itse haistellut etelähämäläisten taajamien umpimielistä tunnelmaa, jonka odööri tuoksuu teiniraskauksilta, pitkäaikaistyöttömyydeltä, itseensä käpertyneeltä apatialta ja kaikkiin tuntemattomiin kohdistuvalta vihamielisyydeltä.


Bändin linja on entisestäänkin tiivistynyt lämpimän vittumaisen huumorin, nostalgian sekä melodian ja voiman muodostaman liiton varaan. Sen Sieppari hallitsee ensiluokkaisesti ja Koisjärven Disko hyötyy tietysti vielä siitäkin, että debyyttiin verrattuna muutamat renkutukset ovat korvautuneet täysipainoisemmilla sävellyksillä.

Polarin Sieppari saa yksinkertaisten koukkujen kylvämisen kuulostamaan helpolta. Kertosäkeet uppoavat laakista päähän ja myös pysyvät siellä. 80-luvun uudesta aallosta jalostettua melodiatajua on harvemmin saatu päivitettyä oman genrensä ulkopuolelle yhtä vaivattomasti. Missään tiukasti määritellyn boksin sisällä omassa navanhajussaan ei tässä nysvätä. Vieläkin enemmän ihailen tekstien kokonaisvaltaisen linjakasta maailmankuvaa. Kappaleiden tarinoissa on salakavalaa viisautta, oli se sitten puettu suoraan menneiden muisteluun, erobiiseihin tai rehvakkaisiin huudatuksiin.

Polarin Sieppari ei ole ennenkään jumittunut punk-, rock- eikä ainakaan punk rock -bändiksi ja Koisjärven Diskolla skaala on luontaisesti laajentunut. Avaruusromua- ja Nuori Alho -kappaleilla sovitukset poikkeavat selvimmin totutusta. Kokonaisuutena levy kantaa tiiviin mittansa ja uskon, että parhaissa vedoissa on jälleen vuosia kestävää kaarta. Ainoat kauneusvirheet ovat Avaruusromua-biisin kertosäkeen mystisen kömpelö laulumelodia ja Sohoon-baarioodin sama kikkavitonen ensilevyn Aika pysähtyy -rallin kanssa. Kelpo paloja molemmat muuten toki nekin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti