Ei taatusti ole sen kuluneempaa
suomirockbiisin aihetta, kun tyttöystävän ja/tai menetetyn elämän
perään baarissa kaljatuoppiin nariseva mies. Kuppilan pysähtyneestä
ankeudesta voi kuitenkin yhä tänäkin päivänä kirjoittaa
oivaltavasti. Todennäköisesti juuri siksi Polarin Siepparin Aika pysähtyy on eniten kuluvana vuonna kuuntelemani yksittäinen
kappale.
Omakohtainen kiinnostus piilee toki
siinä, että biisi sijoittuu Karkkilaan, uusmaalaiseen
pikkukaupunkiin, josta sekä minä että Siepparin jäsenet ovat
kotoisin. Kappaleen tarina sekä biisistä kuvattu video sijoittuu
Pikkupässiin, paikkakunnalla legendaariseen työläisten ja ns. alan
miesten anniskeluravintolaan. Mutta pääosassa ei varsinaisesti ole
keski-ikäisen miehen ruikuttaminen, vaan pienten piirien staattinen
tunnelma, joka kiteytyy tietysti parhaiten baarissa päivällä
istuessa. Kappaleen kertosäkeessä päähenkilö luettelee nimeltä
ketä kaikkia hän paikalla olijoista tuntee, mutta kun ovesta
astuukin aiemmin tuntematonta sakkia, aiheuttaa se päänvaivaa.
Kaljaa joskus muualla kuin kantakapakassaan kitanneet tietävät
varmasti sen tunteen, kun ovesta astuessa vakiokasvot katsovat uutta
tulijaa pitkään ja vihamielisesti.
Aika pysähtyy löytyy Polarin
Siepparin neljän biisin ep:ltä, jonka pieni painos myytiin loppuun
pian sen jälkeen, kun valtakunnallinen rockjulkkis J. Hynynen oli sitä radiossa kritisoinut epäaidoksi. Vähän turhankin nokkelasti
nimetyn Kukoista, kristitty mies! -ep:n muista kappaleista pari
on 80-luvun alun new wavesta ja punkista (YouTubessa on myös pätkää yhtyeestä hoilaamassa Ebba Grönin klassikoksi tekemää Staten och kapitaletia) muotokielensä saanutta räväkämpää
kamaa, jota alunperin kuvittelinkin Siepparin eniten edustavan.
Pioneeri kuvaa Kekkosen ajan kyräily-Suomea, kun taas Sokka irti (Jare, Jare, Jare) on epä-älyllistä, mutta sitäkin
tarpeellisempaa nykyajan ilmiöille naureskelua. Tamperelaisen ska-porukka
Voimaryhmän jo levyttämäkin Hipit keikkuu turhankin helpon
huumorin trapetsilla, mutta iskevä kertsi pelastaa tämänkin
tapauksen himaan.
Levyttämistä Siepparin tuotannosta
odottaa vieläkin mm. Mikko Meriläinen, hieno kertomus
kuuluisuutta janoavasta rockmuusikosta. Vaikka kappaleen nimi onkin
Soundin päätoimittajalta lainattu, haluaa kertojaminä silti
mieluummin Suosikin kanteen. Jää Polarin Siepparin menestys sitten
paikalliseksi tai ei, sopisi bändin kuitenkin jatkavan aktiivisesti.
Jo lempeästi piruilevat tekstit ansaitsisivat tulla isompaan jakoon.
Kitaristi Tomi Wahlroosin bändeistä ennenaikaisesti hautaan – tai
ainakin näkymättömiin – on kadonnut mm. hieno kantriviritteinen
popyhtye Grandhearts.